maanantai 12. toukokuuta 2014

Joukkue nimeltä Venäjä

  • Venäjä on saanut uuden ilmeen tämän miehen johdossa. Kuvan tekijä: Vladislav Bezrukov [CC-BY-2.0 (http://creativecommons.org/licenses/by/2.0)], lähde: Wikimedia Commons
Mm-kisoja on nyt takana jo kolme kokonaista päivää. Nämä pelit ovat olleet Suomen joukkueelle katastrofaalisia, sillä ensin tuli turpaan Latvialta surkean esityksen jälkeen. Seuraavassa pelissä Venäjä voitti melko helposti Suomen. Venäjä jatkaa turnausta tappioitta, sillä se kukisti ensimmäisessä pelissään Sveitsin lukemin 5-0. Tänä vuonna Venäjä onkin kenties kovin Venäjä aikoihin.

Mm-kisoihin tultaessa on totuttu siihen, että Venäjä tarjoaa listan supertähtiä ja nousee välittömästi ennakkosuosikkeihin. Jokaisena vuonna Venäjä on myös pelannut nihkeästi alkulohkossaan ja kaikenmaailman "asiantuntijat" ovat uskoneet punakoneen käynnistyvän todenteolla pudotuspeleihin. Näin ei ole kuitenkaan koskaan käynyt, vaan Venäjä on "yllättäen" hävinnyt otteluitaan ja lähtenyt etuajassa laulukuoroon.

Jääkiekko on kuitenkin joukkuepeli, joten tulokset eivät ole olleet yllättäviä. Venäjän entinen valmentaja, Vjatseslav Bykov, ei saanut joukkueestaan parasta irti. Bykovilla on pelaajana loistavat saavutukset neuvostoliitosta: kaksi olympiakultaa ja viisi maailmanmestaruutta. Bykov oli kuitenkin pelaajana egoisti, joka uskoi omaan taitoon ja ylipäätään supernopeiden käsien voittoon viisikkopelistä. Tämä ajattelu heijastui myös vahvasti Bykovin Venäjässä, sillä joukkueen supertähdet saivat tehdä kentällä ja sen ulkopuolella mitä halusivat. Joskus nämä herrat pelasivat parin minuutin vaihtoja, toisinaan joivat Coca-colaa vaihtopenkillä. Joskus he taas antoivat uhkavaatimuksia joukkueesta lähtemiseen, mikäli valmentaja ei peluuta heitä halutulla tavalla. Bykov antoi tähtiensä diivailla halujensa mukaan, minkä seurauksena osa pelaajista osoitti kentällä turhautumisen merkkejä. Samalla käsite "joukkuepeli" oli erittäin hapuilevaa, ja supertähdistä huolimatta Venäjä kaatui usein puolivälierissä/välierissä organistoituja joukkueita vastaan. Muun muassa Suomi onnistui tässä tempussa useaan otteeseen, viimeisimpänä olympialaisissa, joiden piti olla Venäjän riemumarssia kohti finaalia. Tämän jälkeen Bykov sai monoa ja tilalle tuli Biljaletdinov. Hän sai joukkueeseen 2012 uutta potkua ja johdatti Venäjän maailmanmestariksi, tosin pelillisesti kuriton ote jatkui vielä silloin. Olympiafarssi aiheutti viimein hänen potkunsa.


Uusi alku

Heikkojen otteiden jatkuttua Venäjän kiekkoliitto sai viimein tarpeekseen Bykovista ja Biljaletdinovista, jotka eivät saaneet joukkueeseen neuvostoaikaista superpeli-ilmettä. Joukkueen johtoon palkattiin yllättäen latvialainen valmentajanero Olegs Znaroks (kirjoitusasu vaihtelee paljon, käytän tätä). Valinta oli sensaatio, sillä venäläiseen kiekkokulttuuriin kuuluu syvästi oman maan kansalaisen valitseminen valmentamaan. Toisaalta tämä valinta kertoo jo paljon epätoivosta, joka venäläispäättäjien sydämessä kyti maan kiekkoilua kohtaan.

Znaroksilla on kiekkoilutaustaa, mutta lähinnä Latvian ja Saksan pääsarjoista. Znaroks tunnettiin temperamenttisena pelaajana, ja se näkyy välillä myös hänen valmennuksessaan, kun tunteet saattavat purkautua erinäisten päätöste jälkeen. Toisaalta hän on myös kylmän laskelmoiva valmentaja, joka uskoo venäläisestä mentaliteetista poiketen vahvaan joukkuepelaamiseen. Tämä näkyi jo osittain viimeisessä EHT-turnauksessa, jossa Venäjän joukkue vaikutti poikkeuksellisen organisoidulta. Tuloksista huolimatta peli näytti hyvältä. Ensimmäinen mm-ottelu Sveitsiä vastaan todisti kaikkien pelot todeksi, sillä Venäjä oli hillityn ylivoimainen. Sen supertähdet joutuivat vaihtoon siinä missä muutkin, eikä kenenkään peliaikaa venytetty kohtuuttoman kovaksi. Vastuuta jaettiin muillekin kuin Ovechkinille, ja jäällä oli kerrankin peräti kaksi erilaista ylivoimaviisikkoa. Venäjällä ei ollut missään vaiheessa peliä mitään hätää ja joukkuepelaaminen oli ihailtavalla tasolla. Se myös mahdollisti menestyksen.

Suomea vastaan Venäjä ei päässyt näyttämään todellisia taitojaan kyseenalaisen tuomarilinjan takia. Peli kuitenkin osoitti sen, että Venäjä pystyi poikkeuksellisesti pitämään hermonsa kurissa ja pään kylmänä tunteikkaista tilanteista huolimatta. Vaikka Maikkarin pojat puhuivat Venäjän olleen sillassa, totuus oli kuitenkin se, että Venäjä ohjasi ja hallitsi peliä passiivisella tavalla, johon ei ole ennen näissä peleissä törmätty. Eihän sen edes tarvinnut lopussa hyökätä kuin hullu, sillä he johtivat peliä kahdella maalilla ja kiekon toimittaminen keskialueelle riitti. Tämä toiminta sai suomalaiset ottamaan tyhmän jäähyn lopussa ja takaa-ajo kuivui siihen.

Znaroks on toistaiseksi osoittanut ymmärtävänsä jotain, mitä venäläiset valmentajat harvoin tiedostavat: jääkiekko on joukkuepeli, ja toisen joukkueen voittaminen vaatii pelaamista joukkueena. Jos Venäjä jatkaa tällä linjalla, se menee erittäin pitkälle, sillä joukkue täynnä superyksilöitä on aina parempi kuin joukkue, joka jaksaa tehdä töitä ilman tähtiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti