Kommentti: Jatkoaika on julmempi

Jatkoaikaratkaisut aiheuttavat tunteita. Kuva: Michael Miller (Oma teos) [CC-BY-SA-3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], lähde: Wikimedia Commons

Jääkiekko-otteluissa tuntuisi olevan ikuinen vääntö siitä, miten pisteet tulisi jatkaa varsinaisen peliajan jälkeen. Jotkut ovat sitä mieltä, että peli voisi päättyä jopa tasan ja pisteet voidaan laittaa jakoon. Nykyään lätkäpeleissä ei kuitenkaan ole juurikaan käytössä tätä sääntöä. Ottelut ratkaistaan pääosin jatkoajalla tai voittomaalikilpailussa. Molemmilla on omat kannattajakuntansa.

Nykyään lähes kaikissa liigoissa on käytössä malli, jossa pelataan ensin viiden minuutin jatkoaika. Siinä joukkueet pelaavat joko 5 vs 5 tai 4 vs 4 -muodolla, ja jatkoaika päättyy heti, kun toinen joukkue tekee maalin. Jos jatkoaika päättyy maalittomana, siirrytään voittomaalikilpailuun, jossa molemmilta joukkueilta laukoo yleensä kolme pelaajaa. Jos peli on yhä tasan, niin sitten voittomaalikilpailu ratkeaa, kun toinen joukkue tekee maalin.

Kumpi on sitten julmempi tapa ratkaista?

Moni asiantuntija on sitä mieltä, että pisteet tulisi joko jakaa jatkoajan jälkeen, tai pitäisi pelata pidempi jatkoaika, kunnes maali syntyy. Voittolaukauskilpailu on kuulemma liian tyly ja ottelu päättyy siinä aina hyvään yksilösuoritukseen, tylysti.

Mutta...

Jos mietitään tilannetta, niin viiden minuutin jatkoaika on paljon julmempi tapa ratkaista todellisuudessa. Yksi hyökkäys, yksi viaton pomppu voi päättää ottelun. Tai jonkun hyvän yksilön yksilösuoritus. Harvemmin jatkoajalla on ratkaistu komean joukkuepelin takia.  Yleensä joku kädekäs henkilö on noussut maalille ja runnonut yksin voittomaalin.

Silloin se on siinä. Peli on sekunnissa ohi, eikä mahdollisuutta tasoittaa. Melko raadollista.

Voittomaalikilpailussa edetään alussa kolmen laukojan voimin. Siinä yksi poikkeusyksilö voi onnistua, mutta vastustajalla on aina mahdollisuus tasoittaa. Myös silloin yksilö voi ratkaista.

Jopa silloin, kun mennään laukoja kerrallaan, molemmilla on mahdollisuus tehdä maali. Jos ensimmäinen vetäjä epäonnistuu ja vastustaja onnistuu toisena, on turha mussuttaa. Molemmilla oli tasapuolinen mahdollisuus tehdä, ja toinen joukkue ei vaan siinä onnistunut.

Jos jatkoajalla pelattaisiin hopeinen maali -säännöllä, peleistä voisi tulla superjänniä. Miettikääpä tilanne, kun toinen joukkue tekee maalin jatkoajan ensimmäisellä minuutilla, ja toinen joukkue pääsee jahtaamaan kiihkeästi tasoitusta vaikkapa ilman maalivahtia...

Eli unohdetaan puheet voittomaalikilpailun raadollisuudesta. Jatkoaika on julma ja tyly ja voi murskaa monta unelmaa. Ehkäpä voittomaalit on sittenkin tarpeellinen ja tasapuolinen tapa ratkaista otteluita.

Sveitsi avasi voittotilin, Tsekki hoiteli Italian

Rob Zepp. Ei oo helppoo. Foto: Stefan Brending, Lizenz: Creative Commons by-sa-3.0 de [CC-BY-SA-3.0-de (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/de/deed.en)], lähde: Wikimedia Commons

Kisojen kuudennen päivän iltapäiväottelut eivät tarjonneet yllätyksiä. Ennakkosuosikit pitivät pintansa, vaikka joutuivatkin loppujen lopuksi tiukille.

Tsekki onnistui tekemään ottelun voittomaalin jo ensimmäisessä erässä, kun Jiri Sekac taiteili Tsekin 1-0 johtoon. Italia kuitenkin piinasi Tsekkiä kolmannen erän viimeisille minuuteille, kunnes Jaromir Jagrin 2-0 maali lopetti Italian pyristelyt. Ottelu myös päättyi näihin lukemiin.

Toisessa kamppailussa käytiin kiihkeää vääntöä voitosta loppuun asti, kun Sveitsi ja Saksa kohtasivat toisensa. Sveitsi siirtyi 1-0 johtoon Damien Brunnerin maalilla 13 minuutin kohdalla, mutta Saksa tasoitti vain minuuttia myöhemmin, kun ottelussa tehot 2+0 iskenyt Thomas Oppenheimer iski tasoitusmaalin.

Sveitsi pääsi kolmannen erän puolenvälin jälkeen jo 3-1 johtoon, mutta Oppenheimerin toinen erän lopulla teki ottelusta jännitysnäytelmän. Saksa yritti lopussa vielä 6-4 vastaan tasoitusta, mutta se ei päässyt kuitenkaan tolppaa lähemmäksi.

Voitolla Sveitsi säilytti mahdollisuudet jatkopeleihin. Tappio tiesi Saksalle sitä, että sen tie neljän joukkoon lohkossa käy vaikeammaksi, sillä se on jo kohdannut suurimman osan heikommista vastustajistaan.

Illalla pelaavat vielä Venäjä ja Kazakstan sekä Slovakia ja Norja. Pelit löytyvät täältä.

Joukkue nimeltä Venäjä

• 
  Venäjä on saanut uuden ilmeen tämän miehen johdossa. Kuvan tekijä: Vladislav Bezrukov [CC-BY-2.0 (http://creativecommons.org/licenses/by/2.0)], lähde: Wikimedia Commons

Mm-kisoja on nyt takana jo kolme kokonaista päivää. Nämä pelit ovat olleet Suomen joukkueelle katastrofaalisia, sillä ensin tuli turpaan Latvialta surkean esityksen jälkeen. Seuraavassa pelissä Venäjä voitti melko helposti Suomen. Venäjä jatkaa turnausta tappioitta, sillä se kukisti ensimmäisessä pelissään Sveitsin lukemin 5-0. Tänä vuonna Venäjä onkin kenties kovin Venäjä aikoihin.

Mm-kisoihin tultaessa on totuttu siihen, että Venäjä tarjoaa listan supertähtiä ja nousee välittömästi ennakkosuosikkeihin. Jokaisena vuonna Venäjä on myös pelannut nihkeästi alkulohkossaan ja kaikenmaailman "asiantuntijat" ovat uskoneet punakoneen käynnistyvän todenteolla pudotuspeleihin. Näin ei ole kuitenkaan koskaan käynyt, vaan Venäjä on "yllättäen" hävinnyt otteluitaan ja lähtenyt etuajassa laulukuoroon.

Jääkiekko on kuitenkin joukkuepeli, joten tulokset eivät ole olleet yllättäviä. Venäjän entinen valmentaja, Vjatseslav Bykov, ei saanut joukkueestaan parasta irti. Bykovilla on pelaajana loistavat saavutukset neuvostoliitosta: kaksi olympiakultaa ja viisi maailmanmestaruutta. Bykov oli kuitenkin pelaajana egoisti, joka uskoi omaan taitoon ja ylipäätään supernopeiden käsien voittoon viisikkopelistä. Tämä ajattelu heijastui myös vahvasti Bykovin Venäjässä, sillä joukkueen supertähdet saivat tehdä kentällä ja sen ulkopuolella mitä halusivat. Joskus nämä herrat pelasivat parin minuutin vaihtoja, toisinaan joivat Coca-colaa vaihtopenkillä. Joskus he taas antoivat uhkavaatimuksia joukkueesta lähtemiseen, mikäli valmentaja ei peluuta heitä halutulla tavalla. Bykov antoi tähtiensä diivailla halujensa mukaan, minkä seurauksena osa pelaajista osoitti kentällä turhautumisen merkkejä. Samalla käsite "joukkuepeli" oli erittäin hapuilevaa, ja supertähdistä huolimatta Venäjä kaatui usein puolivälierissä/välierissä organistoituja joukkueita vastaan. Muun muassa Suomi onnistui tässä tempussa useaan otteeseen, viimeisimpänä olympialaisissa, joiden piti olla Venäjän riemumarssia kohti finaalia. Tämän jälkeen Bykov sai monoa ja tilalle tuli Biljaletdinov. Hän sai joukkueeseen 2012 uutta potkua ja johdatti Venäjän maailmanmestariksi, tosin pelillisesti kuriton ote jatkui vielä silloin. Olympiafarssi aiheutti viimein hänen potkunsa.

Uusi alku

Heikkojen otteiden jatkuttua Venäjän kiekkoliitto sai viimein tarpeekseen Bykovista ja Biljaletdinovista, jotka eivät saaneet joukkueeseen neuvostoaikaista superpeli-ilmettä. Joukkueen johtoon palkattiin yllättäen latvialainen valmentajanero Olegs Znaroks (kirjoitusasu vaihtelee paljon, käytän tätä). Valinta oli sensaatio, sillä venäläiseen kiekkokulttuuriin kuuluu syvästi oman maan kansalaisen valitseminen valmentamaan. Toisaalta tämä valinta kertoo jo paljon epätoivosta, joka venäläispäättäjien sydämessä kyti maan kiekkoilua kohtaan.

Znaroksilla on kiekkoilutaustaa, mutta lähinnä Latvian ja Saksan pääsarjoista. Znaroks tunnettiin temperamenttisena pelaajana, ja se näkyy välillä myös hänen valmennuksessaan, kun tunteet saattavat purkautua erinäisten päätöste jälkeen. Toisaalta hän on myös kylmän laskelmoiva valmentaja, joka uskoo venäläisestä mentaliteetista poiketen vahvaan joukkuepelaamiseen. Tämä näkyi jo osittain viimeisessä EHT-turnauksessa, jossa Venäjän joukkue vaikutti poikkeuksellisen organisoidulta. Tuloksista huolimatta peli näytti hyvältä. Ensimmäinen mm-ottelu Sveitsiä vastaan todisti kaikkien pelot todeksi, sillä Venäjä oli hillityn ylivoimainen. Sen supertähdet joutuivat vaihtoon siinä missä muutkin, eikä kenenkään peliaikaa venytetty kohtuuttoman kovaksi. Vastuuta jaettiin muillekin kuin Ovechkinille, ja jäällä oli kerrankin peräti kaksi erilaista ylivoimaviisikkoa. Venäjällä ei ollut missään vaiheessa peliä mitään hätää ja joukkuepelaaminen oli ihailtavalla tasolla. Se myös mahdollisti menestyksen.

Suomea vastaan Venäjä ei päässyt näyttämään todellisia taitojaan kyseenalaisen tuomarilinjan takia. Peli kuitenkin osoitti sen, että Venäjä pystyi poikkeuksellisesti pitämään hermonsa kurissa ja pään kylmänä tunteikkaista tilanteista huolimatta. Vaikka Maikkarin pojat puhuivat Venäjän olleen sillassa, totuus oli kuitenkin se, että Venäjä ohjasi ja hallitsi peliä passiivisella tavalla, johon ei ole ennen näissä peleissä törmätty. Eihän sen edes tarvinnut lopussa hyökätä kuin hullu, sillä he johtivat peliä kahdella maalilla ja kiekon toimittaminen keskialueelle riitti. Tämä toiminta sai suomalaiset ottamaan tyhmän jäähyn lopussa ja takaa-ajo kuivui siihen.

Znaroks on toistaiseksi osoittanut ymmärtävänsä jotain, mitä venäläiset valmentajat harvoin tiedostavat: jääkiekko on joukkuepeli, ja toisen joukkueen voittaminen vaatii pelaamista joukkueena. Jos Venäjä jatkaa tällä linjalla, se menee erittäin pitkälle, sillä joukkue täynnä superyksilöitä on aina parempi kuin joukkue, joka jaksaa tehdä töitä ilman tähtiä.

Ranska aiheutti yllätyksen, Venäjä murskasi Sveitsin

Venäjä avasi mm-kisat vakuuttavalla voitolla. Kuva: Александр Головко (http://golovko.livejournal.com/234896.html) [CC-BY-SA-3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], lähde: Wikimedia Commons

Minsk. Jääkiekon mm-kisoissa on pelattu kaksi iltapäiväottelua. Niissä kohtasivat Ranska ja Kanada sekä Sveitsi ja Venäjä.

Ranska aiheutti kisojen ensimmäisen yllätyksen kukistamalla Ranskan voittomaalikilpailussa lukemin 3-2. Ranskan molemmat maalit olivat Teddy Da Costan tekemiä.

Kanada ei onnistunut rankkareissa lainkaan ja näin ollen Ranskan tehdessä maalin viimeisellä yrittäjällään kisojen suurin yllätys (toistaiseksi) on valmis. Voitto on myös ensimmäinen Ranskalle Kanadaa vastaan tällä vuosituhannella.

Iltapäivän toisessa ottelussa Venäjä löi selkeät tahdit jo ottelun alussa. Ensimmäisen erän jälkeen peli oli jo 3-0 ja peli oli taputeltu. Ottelun loppulukemiksi jäi 5-0.

Venäjän pelaaminen oli selkeästi erilaista kuin Vjatsheslav Bykovin aikana. Oleg Znaroks on selvästi rajoittanut tähtien peliaikaa ja saanut Venäjän pelaamaan joukkueena, mikä tekee Venäjästä heti huomattavasti vaarallisemman.

Illalla pelataan vielä kaksi ottelua. Niissä kisaisäntä Valko-Venäjä kohtaa USA:n ja Tsekki sekä Slovakia ottavat toisistaan mittaa.