Kommentti: tuomaripeli kunnossa, peli vauhdikasta - seuraavaksi selostajia vaihtoon?

Tappara nylki Pelicansin peräti 8-2. Kuva: Santeri Kärki

Liiga on pitkästä aikaa päässyt alkukauden aikana käytännössä kuivin jaloin suunnilleen kaikista mediatilanteista, sillä tuomareista ei ole kohistu tai juurikaan ketään pelaajaa ei ole jouduttu lynkkaamaan turhien taklausten tai provosointien takia. Jyri Rönnin johtamana tuomarilinja on ollut harvinaisen johdonmukaista, ja ilman Aleksi Rantalaa se näyttäisi pysyvän tällaisena.

Kommentti: Pronssipeliä tarvitaan mm-tasolla

Mitaliseremoniaan pääseminen helpottanee välierätappion aiheuttamaa tuskaa. Kuva: Sakal77 (originally posted to Flickr as P1020457) [CC BY-SA 2.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/2.0)], lähde: Wikimedia Commons

Jääkiekon mm-kisat ovat jälleen edenneet siihen pisteeseen, jossa aletaan ratkoa kisojen mitalien kohtaloa. Välierissä voittaneet joukkueet jatkavat taistelemaan kullasta, kun taas hävinneiden kohtalona on pronssipeli. Joka vuonna joku sanoo jotain negatiivista pronssipelistä ja sen turhuudesta, vaikka tähän ei välttämättä ole aihetta.

Kommentti: Leijonat olisi kaivannut Minnesotan miehiä

Granlund meni eteenpäin kultakeväänä 2011. Kuva: Tuomas Puikkonen [CC BY 2.0 (http://creativecommons.org/licenses/by/2.0)], via Wikimedia Commons

Suomen maajoukkue leimasi kaikki kisapassinsa jo hyvissä ajoin mm-kisojen aikana. NHL:n pudotuspeleistä ei odotettu tai ei välttämättä edes haluttu apuja. Minnesotan hävittyä Chicagolle suoraan 4-0 miehiä olisi kuitenkin ollut saatavilla kohtuullisen ajoissa. Olisiko heitä edes tarvittu?

Mihin katosi Leijonien vire?

Jussi Jokinen vuonna 2008. RicLaf [CC BY-SA 2.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/2.0)], via Wikimedia Commons

Suomi kärsi ensimmäisessä MM-ottelussaan peräti 5-1 tappion USA:lle. Tulos itsessään ei kerro totuutta pelitapahtumista, mutta voidaan silti kysyä, miten nyt ollaan tällaisessa tilanteessa, kun esimerkiksi EHT-peleissä Venäjää vastaan Suomen peli näytti paljon paremmalta "huonommilla" pelaajilla?

Suomi pelasi valmistavissa EHT-peleissään pääosin hyvää lätkää. Joukkue puolusti ja hyökkäsi yhdessä. Sen jälkeen mukaan tuli useita NHL-miehiä, kuten myös eri maan pääsarjoissa pitkälle päässeitä suomalaismiehiä.

Todennäköisesti ongelmat ovat tällä hetkellä ketjujen kemioissa. Jussi Jokisen ja Aleksander Barkovin pelaaminen yhdessä on mielestäni yllättävää, sillä heidät erotettiin Floridassakin toisistaan, kun kemiat eivät kohdanneet parhaalla mahdollisella tavalla. Tämän taustalla taas oli luultavasti Jokiselle ja Barkoville sopiva pelityyli, jossa he rakentavat enemmän paikkoja kuin tekevät itse. Lisäksi Kontiolan ja Aaltosen peli vaikuttaa olevan tällä hetkellä kaukana niistä ajoista, kun he olivat mm-kisojen paras tutkapari. Kontiolalla ei kenties liike enää riitä täysin tähän, toisaalta taiteilija-Aaltonenkaan harvoin laukoo.

Suomelta puuttuu tällä hetkellä kivenkovat maalintekijät. Tuomo Ruutu ei sille paikalle pysty, sen osoitti jo NHL-kausi. Donskoi on hyvä tekemään peliä, mutta mennee hukkaan Jokisen ja Barkovin kanssa. Pekka Rinteen tulee tsempata maalillaan, sillä ensimmäisen pelin kaltaisella torjuntatyöskentelyllä ei kovin pitkälle mennä. Toki siihen peliin vaikutti varmasti Rinteen jet-lag.

Ensimmäisen pelin jälkeen ei tarvitse tosin painaa vielä paniikkinappulaa, mutta merkit ovat jokseenkin huolestuttavat. Jalosen tulee uskaltaa rohkeasti sekoitella ketjuja ja hakea parhaat mahdolliset koostumukset, vaikka jotain "pariskuntia" täytyisikin sekoittelun aikana hajoittaa. Kenties sillä tavalla peli saadaan valmiimman oloiseksi, ja joukkue voi alkaa pelata joukkueena.

SM-liigan pudotuspelit alkavat - lue kaikkien otteluiden ennakot

Liigan peli keväältä 2014. Kuva: Santeri Kärki

Jokakeväinen kevään merkki on Liigan pudotuspelien alkaminen, eikä tämäkään vuosi tuo poikkeusta siihen. Säälipleijjarit on saatu pelattua ja tosipelit voivat viimein alkaa.

Pelien katsominen on mahdollista joko Ruutu.fi-palvelun kautta tai täältä.

Kärpät - Saipa

Kärpät voitti runkosarjan melko suvereenisti, ja joukkueen peli oli kasassa lähes koko kauden ajan. Keväällä meno on ollut vakuuttavaa, eivätkä muut joukkueet ole juurikaan pystyneet missään vaiheessa uhkaamaan Kärppien runkosarjavoittoa. SaiPa selvitti tiensä puolivälieriin suoraan kahdessa ottelussa säälipleijjareiden kautta. Saipalla on hyvä pelituntuma, kun taas Kärpät ovat olleet jonkin aikaa pelaamatta. Tämä saattaa olla jopa etu ensimmäisissä peleissä, tosin levänneet Kärppä-pelaajat lienevät vaarallisia ja jopa entistä paremmalla pelipäällä.

Kärpillä on huomattavasti laajempi ja tasokkaampi rosteri kuin Saipalla. Kärpillä ei vaikuttaisi juuri olevan heikkouksia. Saipa pelaa hyvin joukkueena yhteen, mutta toisinaan peli on päässyt hajoamaan pahastikin. Nyt siihen ei ole varaa tässä sarjassa, sillä yhtään peliä ei voi hävitä turhautumisen, heikon keskittymisen tai turhien virheiden takia. Saipan mahdollisuudet lepäävät hyvässä puolustus- ja maalivahtipelissä. Jos ne eivät onnistu, Kärpät jyrää jatkoon rumilla lukemilla.

Ennuste: Kärpät jatkoon voitoin 4-1. Pari tiukempaa peliä, tosin Kärpät saattaa jossain pelissä voittaa suvereenisti.

Tappara - Hifk

Tapparan ja Hifkin runkosarjat olivat oikeastaan peilikuvia toisilleen. Molempien peli ailahteli vuoristoratamaisesti kauden aikana. Tapparan synkimmät hetket osuivat ajalle ennen joulua, jolloin valmentaja Tapolan potkut olivat enemmän kuin lähellä. Keväällä joukkue on ollut hurjassa vireessä, ja tällä hetkellä tilanne näyttää samalta kuin viime vuonna - Tappara olisi menossa finaaliin. Hifkin parhaat jaksot osuivat syksylle, kevät taas oli melkoista tarpomista ja taistelua. Peli oli ajoittain melko sekaisin. Säälipleijjareissa tosin tuli kaksi voittoa putkeen, joten suunta saattaa olla ylöspäin.

Tapparalla on pelillisesti tällä hetkellä selvästi parempi joukkue. Hyökkäysvoimaa löytyy paljon, puolustus- ja viisikkopeli toimii ja Metsola on jälleen hyvässä vireessä. Pelaajilla on myös paljon kokemusta playoff-peleistä. Hifkin rosterissa on muutama tasokas hyökkääjä, mutta neljän ketjun edestä huippuosaamista ei ole Tapparan tavoin laittaa. Maalivahtipeli menee selvästi tässä sarjassa Tapparalle, sillä vaikka Metsola sulaisi, kakkosvaihtoehdotkin ovat kohtalaisia. Hifkillä on kokemattomat maalivahdit, jotka eivät vielä pysty viemään joukkuettaan kohti sitä kirkkainta.

Ennuste: Tappara voittaa sarjan, kenties 4-1 tai 4-2. Hifkin peli kaatuu siihen, että Tapparalla on vain selvästi laadukkaampi joukkue. Ensi vuonna HIFK lienee valmiimpi etenemään pidemmälle.


Muut ennakot myöhemmin!

Jyp - Blues

Tämä ennakko on kirjoitettu hieman myöhemmin kuin kaksi ensimmäistä, mutta ennakko lienee silti pätevä. Ottelusarja on etukäteen kuviteltu kenties tasaisimmaksi, eikä se ole ainakaan vielä pettänyt. Myös tunnelmaa on riittänyt vaikka muille jakaa, ja ottelupari vaikuttaisi olevan kenties kiihkein puolivälieräpareista. Vastakkain ovat kaksi työteliästä joukkuetta, joilla molemmilla on ollut kauden aikaan hyvä maalivahtipeli sekä tiivis viisikkopelaaminen. Maalivahtipuolella pisteet menevät tasan, tosin Bluesilla on pienehkö etu, sillä vaikka ykkösmaalivahti pettäisi, joukkueella on kaksi hyvää maalivahtia asettaa maalille. Jypillä on pieni altavastaajan asema tässä, sillä Rajaniemi ei ole samalla tasolla kuin Tarkki.

Jyp voittanee pienesti taitopuolen, tosin Bluesin yksilöt ovat loistaneet etenkin runkosarjan lopussa. Perrin ja Hirschovits taistelivat kovasti runkosarjan pistepörssissä, ja näiltä herroilta odotetaan onnistumisia myös pudotuspeleissä. Valmentajien taistelussa tilanne menee myös tasan, joten sarjassa odotettavissa olisi vähintään viisi peliä.

Ennuste: Jyp mennee jatkoon 4-2. Taustalla oletus siitä, että Jyp vie kaksi ensimmäistä ottelua, ja siitä on vaikea nousta. Tosin Blues on ennenkin ollut kovissa paikoissa, joten mahdottomuus heidänkään voitto ei ole.

Lukko - Kalpa

Oikeastaan kolmas ottelupari, jossa ennakkosuosikista ei ole epäselvyyttä. Lukko tilkitsti runkosarjan loppupeleissä puolustuspäänsä äärimmäiseen iskuun, samalla kun hyökkäyksessäkin parhaimmat pelaajat onnistuivat nostamaan tasoaan. Jos Kärpät ja Tappara eivät olisi näin kovia, Lukko saattaisi olla jopa suosikki mestariksi. Nyt se on vahva haastaja näiden takana.

Kalpallakaan eivät pelit aivan huonosti sujuneet tällä kaudella. Pekka Virran valmentama joukkue on jälleen onnistunut suoriutumaan taitojensa ylärajoilla, käyttäen etenkin hitaita lähtöjä tehokkaasti vastustajan momentumin tappamiseen. Lukko lienee aavistuksen edellä jokaisella osa-alueella, joten Kalpan pitäisi onnistua turhauttamaan Lukko joukkueena. Siihen taas pitäisi saada joku Ville Niemisen kaltainen hämmentäjä, joka Kalpalta toistaiseksi on jäänyt näkymättä. Lukossa pelaava Ville Nieminen saattaa omalla hämmentämisellään pelastaa Lukon, mikäli Kalpa jossain pelissä onnistuu voiton kääntämään.

Ennuste: Lukko on valovuoden edellä, joten sarja päättyy lukemin 4-1. 

Ei haudata CHL:ää vielä

Muun muassa Tampereella ja Turussa pelataan CHL-pelejä

Tälle kaudelle lanseerattu uusi, lähes koko Euroopan kattava kiekkosarja "CHL" on herättänyt paljon mielipiteitä niin sarjan puolesta kuin sitä vastaankin. "Jääkiekon Mestarien liigaksi" tituleerattu sarja on ainakin ensimmäisenä vuotenaan herättänyt ihmettelyä yleisön puutteen takia. Lisäksi osallistujajoukkueita on osittain kritisoitu, sillä esimerkiksi italialaisten tai englantilaisten tiimien osallistumista on pidetty turhana ja näiden pelejä tylsinä. Lisäksi ilman KHL:ää pelattavaa sarjaa on kritisoitu siitä, ettei siinä oikeasti päätetä Euroopan parasta seurajoukkuetta juuri KHL-seurojen puuttumisen vuoksi.

Mutta onko kritiikkiin todellisuudessa aihetta, ja antavatko yleisömäärät todellista kuvaa konseptin kiinnostavuudesta tai toimivuudesta?

Täytyy muistaa, että CHL:ssä pelataan vasta ensimmäistä kautta. Harvemmin mikään tuote onnistuu heti alussa luomaan itselleen vankkumatonta fanipohjaa lokaalisti tai vaikkapa Euroopan laajuisesti. Kuvitellaan vaikka Euroopan Cupin (nykyinen jalkapallon Mestarien liiga) alkuvaiheita. Mukana oli 16 joukkuetta, pääosin maansa mestareita sekä muuten paljon faneja houkuttaneita joukkueita. Paikallisesti suosio oli vaihtelevaa, ja kaikkiin peleihin ei todellakaan saatu yhtä paljoa yleisöä, kuin oman sarjan otteluihin. Syykin on selvä, sillä ulkomaisia joukkueita ei tunnettu yhtä hyvin kuin omia, eivätkä ne herättäneet tämän takia kovin suuria tunteita. Muutosprosessi on kuitenkin ollut valtava. Nykyään pelit keräävät täysiä katsomoita ja yleisö tuntee erittäin hyvin etenkin sarjan kestomenestyjät, mutta myös monet keskitason joukkueet. 

En osaa sanoa, päästäänkö jääkiekon Mestarien liigassa koskaan samaan, mutta hätiköityjä päätöksiä on turha tehdä. Kyseessä on prosessi, ja prosessin aikana katsojien suhtautuminen liigaan voi muuttua monella tavalla ja kehittyä. Tarkastelua liigan suhteen tuleekin tehdä pitkän aikavälin päähän - viiden vuoden päästä moni meistä voi jo tietää esimerkiksi Saksan, Sveitsin tai Ruotsin pääsarjojen pelaajia ja joukkueita aivan uudella tavalla, ja ennakkoon kovia pelaajia vilisevän joukkueen kohtaaminen voi aiheuttaa positiivista keskustelua jääkiekon kuviteltujen yhteisöjen keskuudessa.

Toki yleisössä ja pelaajissa on yksi suuri ero jalkapallon mestaruuskilpailuun verrattuna - siinä missä jalkapallossa pelaa käytännössä maailman parhaat pelaajat toisiaan vastaan, jääkiekossa mukana ovat Euroopan parhaat. Tosin Venäjällä pelaavat, jopa NHL-tasoiset pelaajat loistavat poissaolollaan, mikä on tällä hetkellä erittäin iso miinus liigalle. Samoin kuin todellisten megatähtien puute. Tähän voi tulla muutos jos KHL saadaan osallistumaan sarjaan mukaan.

Entäpä sitten pienien seurojen osallistuminen? On totta, ettei esimerkiksi Nottingham Panthers Briteistä tai italialainen Bolzano tarjoa tällä hetkellä kovin suurta urheilullista haastetta. Tässäkin on kuitenkin kyseessä yhtäältä prosessi seurojen kehittämisessä, toisaalta prosessi jääkiekon levittämisessä. Euroopan Cupilla oli jalkapallossa aikanaan iso rooli (kuten myös mm-kilpailuilla) pelin leviämisessä uusille ja uusille alueille. Samaa voi toivoa jääkiekolle. Kenties englantilainen jääkiekko saa aivan uutta nostetta tätä kautta, ehkä italiaan alkaa vähitellen juurtua ammattimaisempi jääkiekkokulttuuri. Nämäkään muutokset eivät tapahdu viidessä tai ehkä kymmenessäkään vuodessa, sillä prosessi on hidas. Sille pitää antaa kuitenkin mahdollisuus toteutua. Kaiken hyvän lisäksi pelaaminen kovassa sarjassa voi liikuttaa massoja seurojen taakse - tästä osoituksena on suomalaisten "HJK-hype", kun seura pääsi mukaan Euroopan liigan lohkovaiheeseen. CHL:n kasvaessa isoksi brändiksi samanlainen ilmiö on mahdollsita myös jääkiekon pikkumaissa.

Sitten vielä Euroopan parhaan joukkueen pokaali. Miettikää, millaista arvostusta jalkapallossa vastaava aiheuttaa, ja miten positiivisesti se näkyy kansainvälisessä myynnissä ja sponsoroinnissa. Jääkiekolla ei ole parhaiden pelaajien puuttumisen vuoksi mahdollisuutta samaan, mutta CHL-brändin kehittyessä ja vakiintuessa eurooppalaiseen kiekkokulttuuriin kilpailun voittamisesta tulee taatusti arvostettua ja samalla voittajajoukkue saa siitä taloudellista hyötyä. Markkinoinnillekin tekee varmasti ihmeitä, kun voi hyvällä omallatunnolla (KHL:n tultua mukaan) todeta oman joukkueen olevan todistetusti Euroopan paras. Tämä on mielestäni paljon seksikkäämpi markkinointikeino kuin nykyisenkaltaiset ranking-listat. Kuka edes muistaa, mikä eurooppalainen joukkue viimeksi rankattiin parhaaksi? Kirsikkana kakun päällä olisi myös mahdollisuus tulevaisuudessa pelata "maailmanmestaruudesta" NHL:n parasta seuraa vastaan, mikäli sopimus järjestelyistä saadaan aikaiseksi.

CHL:n kehitysprosessi on vasta alussa. Sen toiminta on kuitenkin tähän mennessä lupaavin yritys vakiinnuuttaa seurajoukkueiden välille kansainvälinen, merkittävä kilpailu Euroopassa. Sen toteutuminen ja kukoistukseen pääseminen vaativat kuitenkin hieman aikaa ja kärsivällisyyttä. Toivottavasti seuroissa osataankin katsoa pitkälle tulevaisuuteen tämän suhteen.

Kommentti: turha ulkoistaa vastuuta tuomareille

Saksa oli avauspelissään liian vahva Portugalille. Kuva: Steindy (talk) 11:08, 4 June 2011 (UTC) (Own work) [GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html) or CC-BY-SA-3.0-2.5-2.0-1.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], via Wikimedia Commons

Portugalin ja Saksan välisestä alkulohko-ottelusta odotettiin etukäteen kiihkeää ja tasaista vääntöä kahden suuren jalkapallomaan välillä. Jo ottelun alussa kuitenkin näkyi, kuinka selvästi Saksa oli edellä ja kuinka paljon valmiimpi se oli peliin. Peli ratkesi viimeistään siinä kohtaa, kun Portugalin lataus meni yli ja Pepe hommasi täysin turhan punaisen puskettuaan Thomas Mülleria päähän. Tämän jälkeen ottelu meni pelailuksi.

Silti Portugalin leirissä ei tunnustettu millään tavalla tosiasioita. Paulo Benton johdolla miehistö syytti lähes kaikkia muita paitsi itseään. Pääosan syyttelystä sai tuomari, tosin täysin ilman hänen omaa syytään.

1-0 maalissa Portugalin valmentaja väitti tuomarin tuominneen pilkun heppoisin perustein. Mutta onko se tosiaankaan kovin heppoista, jos puolustava pelaaja roikkuu kahdella kädellä usean metrin ajan kiinni hyökkäävässä pelaajassa, joka on vaarallisessa maalintekopaikassa? Rankkarialueella ei tarvitse aina tulla napit edellä jaloille, jotta tuomari voisi antaa pilkun. Tilanne oli selvääkin selvempi paikka, ja vaikka repiminen olisi lopetettu metriä aikaisemmin, pilkku olisi ollut erittäin todennäköinen. Maali meni puhtaasti sen piikkiin, ettei Portugalin puolustus saanut merkittyä tarpeeksi hyvin saksalaisia.

Toinen "tuomarin piikkiin" mennyt tilanne oli Pepen punainen kortti. Pepellä kiehahti täysin yli kun Müller jäi hieman filmaamaan kontaktin jälkeen maahan. Sitten Pepe puski Mülleriä päähän ja soppa oli valmis. Suora punainen portugalilaiselle kuumakallelle ja peli oli taputeltu. Tässä kohtaa Bento vetosi tuomarin antaneen Pepelle punaisen kortin johtuen tämän maineesta ja syytti ylipäätään tuomaritoimintaa siitä, että Pepen maine antaa heppoisia tuomioita. Mutta jos totta puhutaan, niin tilanteessa maine ei ollut se henkilö, jonka pää meni jälkitilanteessa saksalaismiehen otsaan.. Turha punainen ja täysin omaa, ei tuomarin syytä.

Pelillisiin mokiin ei niinkään Portugalin leirissä kiinnitetty huomiota pelin jälkeen. Cristiano Ronaldon loukkaantuminen näkyi, eikä hän ollut parhaassa mahdollisessa terässä. Toisaalta joukkue pelasi palloa jopa epätoivoisissa paikoissa Ronaldolle, minkä myötä moni vaaralliselta näyttänyt tilanne kuihtui täysin kokoon. Lisäksi merkkauspeli puolustuspäässä oli sekaisin useammankin kerran, ja teoriassa tilanne olisi voinut olla pahempikin loppuvihellyksen tullessa. Myös maalivahtipeli jätti kysymyksiä ilmaan, sillä pallo pomppi useammankin kerran vaaralliselle maalintekosektorille.

Portugalin leirissä on nyt peiliinkatsomisen paikka. Tappion ulkoistaminen johtaa siihen, että pelit loppuvat näissä kisoissa mahdollisesti jo alkulohkoon. Muutoksia tulee tehdä ja pää täytyy pitää kylmänä seuraavassa ottelussa.

Kommentti: Jatkoaika on julmempi

Jatkoaikaratkaisut aiheuttavat tunteita. Kuva: Michael Miller (Oma teos) [CC-BY-SA-3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], lähde: Wikimedia Commons

Jääkiekko-otteluissa tuntuisi olevan ikuinen vääntö siitä, miten pisteet tulisi jatkaa varsinaisen peliajan jälkeen. Jotkut ovat sitä mieltä, että peli voisi päättyä jopa tasan ja pisteet voidaan laittaa jakoon. Nykyään lätkäpeleissä ei kuitenkaan ole juurikaan käytössä tätä sääntöä. Ottelut ratkaistaan pääosin jatkoajalla tai voittomaalikilpailussa. Molemmilla on omat kannattajakuntansa.

Nykyään lähes kaikissa liigoissa on käytössä malli, jossa pelataan ensin viiden minuutin jatkoaika. Siinä joukkueet pelaavat joko 5 vs 5 tai 4 vs 4 -muodolla, ja jatkoaika päättyy heti, kun toinen joukkue tekee maalin. Jos jatkoaika päättyy maalittomana, siirrytään voittomaalikilpailuun, jossa molemmilta joukkueilta laukoo yleensä kolme pelaajaa. Jos peli on yhä tasan, niin sitten voittomaalikilpailu ratkeaa, kun toinen joukkue tekee maalin.

Kumpi on sitten julmempi tapa ratkaista?

Moni asiantuntija on sitä mieltä, että pisteet tulisi joko jakaa jatkoajan jälkeen, tai pitäisi pelata pidempi jatkoaika, kunnes maali syntyy. Voittolaukauskilpailu on kuulemma liian tyly ja ottelu päättyy siinä aina hyvään yksilösuoritukseen, tylysti.

Mutta...

Jos mietitään tilannetta, niin viiden minuutin jatkoaika on paljon julmempi tapa ratkaista todellisuudessa. Yksi hyökkäys, yksi viaton pomppu voi päättää ottelun. Tai jonkun hyvän yksilön yksilösuoritus. Harvemmin jatkoajalla on ratkaistu komean joukkuepelin takia.  Yleensä joku kädekäs henkilö on noussut maalille ja runnonut yksin voittomaalin.

Silloin se on siinä. Peli on sekunnissa ohi, eikä mahdollisuutta tasoittaa. Melko raadollista.

Voittomaalikilpailussa edetään alussa kolmen laukojan voimin. Siinä yksi poikkeusyksilö voi onnistua, mutta vastustajalla on aina mahdollisuus tasoittaa. Myös silloin yksilö voi ratkaista.

Jopa silloin, kun mennään laukoja kerrallaan, molemmilla on mahdollisuus tehdä maali. Jos ensimmäinen vetäjä epäonnistuu ja vastustaja onnistuu toisena, on turha mussuttaa. Molemmilla oli tasapuolinen mahdollisuus tehdä, ja toinen joukkue ei vaan siinä onnistunut.

Jos jatkoajalla pelattaisiin hopeinen maali -säännöllä, peleistä voisi tulla superjänniä. Miettikääpä tilanne, kun toinen joukkue tekee maalin jatkoajan ensimmäisellä minuutilla, ja toinen joukkue pääsee jahtaamaan kiihkeästi tasoitusta vaikkapa ilman maalivahtia...

Eli unohdetaan puheet voittomaalikilpailun raadollisuudesta. Jatkoaika on julma ja tyly ja voi murskaa monta unelmaa. Ehkäpä voittomaalit on sittenkin tarpeellinen ja tasapuolinen tapa ratkaista otteluita.

Kommentti: Tästä syystä Suomi voitti

Junioreiden kisat ovat nyt viimein ohi ja on aika purkaa jälkipyykkiä. Suomi otti, kenties ansaitusti ja osittain jopa omien odotusten mukaisesti, mm-kultaa. Alla erittelen lyhyesti syitä, jotka johtivat tähän.

Suomi kasvoi kisoissa joukkueena. Etenkin Tsekin kaataminen loi ison hurmoksen, ja tämä flow kantoi loppuun asti. Edes finaalin käsittämättömät tuomariratkaisut eivät onnistuneet muuttamaan sitä faktaa, että joukkue pelasi yhdessä ja puhalsi yhteen hiileen. Lisäksi valmentaja Karri Kiven taktiset oivallukset olivat liikaa muille maille. Myös Suomen ratkaisijat olivat alusta loppuun kovia eivätkä sulaneet, kuten finaalissa Ruotsin tähdille kävi.

Toisaalta Suomi sai etua myös siitä, että media ei myllyttänyt maan mitalimahdollisuuksista jatkuvasti. Tällä kertaa olisi todellakin pitänyt, koska aineksia oli enemmän kuin monena vuotena. Vastaavasti Ruotsi joutui valtavan mediapaineen alle, mikä heijastui väistämättä finaalissakin muutamana helppona virheenä.

Hyvä joukkue tarvitsee tosiaan vahvoja yksilöitä. Teuvo Teräväinen oli kisojen kenties paras hyökkääjä. Ristolainen kasvoi isosti puolustajana ja runnoi tahdonvoimalla ja vahvalla pelisilmällä ottelun lopussa Suomen ratkaisumaalin. Saku Mäenalanen teki paikoista maalit tappavalla tehokkuudella ja kasvoi pelaajana ainakin 20 senttiä. Juuse Saros seisoi, etenkin finaalissa, mutta myös muulloin päällään ja antoi joukkueelle mahdollisuuden voittaa joka ottelussa. Paras maalivahti, paras puolustaja, paras hyökkääjä... Mitä muuta tarvitaan?

Joukkue ansaitsi voiton yhteispelinsä ansiosta, jota höysti hyvin poikkeusyksilöiden loistavat oivallukset. Viisikkopelaaminen oli kurinalaista ja puolustus blokkasi rohkeasti laukauksia. Suomella oli myös edellisistä vuosista poiketen käytössään voittava maalivahti ja oikeasti kantavat, rohkeat tähtipelaajat. Ne olivat taustalla tämän vuoden menestystarinassa.

HYVÄ SUOMI! Maailmanmestari 2014! (sekä 1987 ja 1998)