Dany Heatleyn alamäki jatkuu

Dany Heatley vuonna 2010. Kuva: Dan4th (http://www.flickr.com/photos/dan4th/4354880364/) [CC BY 2.0 (http://creativecommons.org/licenses/by/2.0)], lähde: Wikimedia Commons

Takavuosien tähtihyökkääjä Dany Heatleyn ura jatkaa luisuaan alamäkeen. Anaheim lähetti hyökkääjänsä uudelleen farmiin Norfolk Admiralsin riveihin.

Heatleyn kausi on ollut tähän asti erittäin vaatimaton. Miljoonan dollarin palkkaa nauttiva hyökkääjä on pelannut NHL:ssä kuusi ottelua kiikaritehoin ja vähäisellä peliajalla. AHL:ssä pelejä on kertynyt kaksi kappaletta, tehot 0+0 ja +/- saldo peräti -3.

YLE luopuu Mestareiden liigan tv-oikeuksista

Tätä herkkua ei voi tulevaisuudessa seurata YLEn kanavilla. Tekijä: Alexander Hüsing [CC BY 2.0 (http://creativecommons.org/licenses/by/2.0)], lähde: Wikimedia Commons

YLE julkaisi tänään tiedotteen, jossa se kertoo luopuvansa seuraavalla kaudella Mestareiden liigan otteluiden televisioinnista.

Päätöksen taustalla on YLEn mukaan kaupallisten kanavien epäterve hintakilpailu, johon YLE ei pysty taloudellisesti vastaamaan. Päätöksen myötä huippujalkapallon kovin sarja siirtyy tulevaisuudessa kortin taakse. YLE lähettää kuitenkin pelit tämän kauden loppuun asti, ja ensi kaudella ohjelmistossa on muun muassa EM-karsintaotteluita sekä kotimaista jalkapalloilua.

Tulevaisuudessa Mestareiden liigaa voi seurata erilaisten striimipalveluiden kautta, joihin ohjeet voi saada muun muassa Santerin Ässästä.

Ei haudata CHL:ää vielä

Muun muassa Tampereella ja Turussa pelataan CHL-pelejä

Tälle kaudelle lanseerattu uusi, lähes koko Euroopan kattava kiekkosarja "CHL" on herättänyt paljon mielipiteitä niin sarjan puolesta kuin sitä vastaankin. "Jääkiekon Mestarien liigaksi" tituleerattu sarja on ainakin ensimmäisenä vuotenaan herättänyt ihmettelyä yleisön puutteen takia. Lisäksi osallistujajoukkueita on osittain kritisoitu, sillä esimerkiksi italialaisten tai englantilaisten tiimien osallistumista on pidetty turhana ja näiden pelejä tylsinä. Lisäksi ilman KHL:ää pelattavaa sarjaa on kritisoitu siitä, ettei siinä oikeasti päätetä Euroopan parasta seurajoukkuetta juuri KHL-seurojen puuttumisen vuoksi.

Mutta onko kritiikkiin todellisuudessa aihetta, ja antavatko yleisömäärät todellista kuvaa konseptin kiinnostavuudesta tai toimivuudesta?

Täytyy muistaa, että CHL:ssä pelataan vasta ensimmäistä kautta. Harvemmin mikään tuote onnistuu heti alussa luomaan itselleen vankkumatonta fanipohjaa lokaalisti tai vaikkapa Euroopan laajuisesti. Kuvitellaan vaikka Euroopan Cupin (nykyinen jalkapallon Mestarien liiga) alkuvaiheita. Mukana oli 16 joukkuetta, pääosin maansa mestareita sekä muuten paljon faneja houkuttaneita joukkueita. Paikallisesti suosio oli vaihtelevaa, ja kaikkiin peleihin ei todellakaan saatu yhtä paljoa yleisöä, kuin oman sarjan otteluihin. Syykin on selvä, sillä ulkomaisia joukkueita ei tunnettu yhtä hyvin kuin omia, eivätkä ne herättäneet tämän takia kovin suuria tunteita. Muutosprosessi on kuitenkin ollut valtava. Nykyään pelit keräävät täysiä katsomoita ja yleisö tuntee erittäin hyvin etenkin sarjan kestomenestyjät, mutta myös monet keskitason joukkueet. 

En osaa sanoa, päästäänkö jääkiekon Mestarien liigassa koskaan samaan, mutta hätiköityjä päätöksiä on turha tehdä. Kyseessä on prosessi, ja prosessin aikana katsojien suhtautuminen liigaan voi muuttua monella tavalla ja kehittyä. Tarkastelua liigan suhteen tuleekin tehdä pitkän aikavälin päähän - viiden vuoden päästä moni meistä voi jo tietää esimerkiksi Saksan, Sveitsin tai Ruotsin pääsarjojen pelaajia ja joukkueita aivan uudella tavalla, ja ennakkoon kovia pelaajia vilisevän joukkueen kohtaaminen voi aiheuttaa positiivista keskustelua jääkiekon kuviteltujen yhteisöjen keskuudessa.

Toki yleisössä ja pelaajissa on yksi suuri ero jalkapallon mestaruuskilpailuun verrattuna - siinä missä jalkapallossa pelaa käytännössä maailman parhaat pelaajat toisiaan vastaan, jääkiekossa mukana ovat Euroopan parhaat. Tosin Venäjällä pelaavat, jopa NHL-tasoiset pelaajat loistavat poissaolollaan, mikä on tällä hetkellä erittäin iso miinus liigalle. Samoin kuin todellisten megatähtien puute. Tähän voi tulla muutos jos KHL saadaan osallistumaan sarjaan mukaan.

Entäpä sitten pienien seurojen osallistuminen? On totta, ettei esimerkiksi Nottingham Panthers Briteistä tai italialainen Bolzano tarjoa tällä hetkellä kovin suurta urheilullista haastetta. Tässäkin on kuitenkin kyseessä yhtäältä prosessi seurojen kehittämisessä, toisaalta prosessi jääkiekon levittämisessä. Euroopan Cupilla oli jalkapallossa aikanaan iso rooli (kuten myös mm-kilpailuilla) pelin leviämisessä uusille ja uusille alueille. Samaa voi toivoa jääkiekolle. Kenties englantilainen jääkiekko saa aivan uutta nostetta tätä kautta, ehkä italiaan alkaa vähitellen juurtua ammattimaisempi jääkiekkokulttuuri. Nämäkään muutokset eivät tapahdu viidessä tai ehkä kymmenessäkään vuodessa, sillä prosessi on hidas. Sille pitää antaa kuitenkin mahdollisuus toteutua. Kaiken hyvän lisäksi pelaaminen kovassa sarjassa voi liikuttaa massoja seurojen taakse - tästä osoituksena on suomalaisten "HJK-hype", kun seura pääsi mukaan Euroopan liigan lohkovaiheeseen. CHL:n kasvaessa isoksi brändiksi samanlainen ilmiö on mahdollsita myös jääkiekon pikkumaissa.

Sitten vielä Euroopan parhaan joukkueen pokaali. Miettikää, millaista arvostusta jalkapallossa vastaava aiheuttaa, ja miten positiivisesti se näkyy kansainvälisessä myynnissä ja sponsoroinnissa. Jääkiekolla ei ole parhaiden pelaajien puuttumisen vuoksi mahdollisuutta samaan, mutta CHL-brändin kehittyessä ja vakiintuessa eurooppalaiseen kiekkokulttuuriin kilpailun voittamisesta tulee taatusti arvostettua ja samalla voittajajoukkue saa siitä taloudellista hyötyä. Markkinoinnillekin tekee varmasti ihmeitä, kun voi hyvällä omallatunnolla (KHL:n tultua mukaan) todeta oman joukkueen olevan todistetusti Euroopan paras. Tämä on mielestäni paljon seksikkäämpi markkinointikeino kuin nykyisenkaltaiset ranking-listat. Kuka edes muistaa, mikä eurooppalainen joukkue viimeksi rankattiin parhaaksi? Kirsikkana kakun päällä olisi myös mahdollisuus tulevaisuudessa pelata "maailmanmestaruudesta" NHL:n parasta seuraa vastaan, mikäli sopimus järjestelyistä saadaan aikaiseksi.

CHL:n kehitysprosessi on vasta alussa. Sen toiminta on kuitenkin tähän mennessä lupaavin yritys vakiinnuuttaa seurajoukkueiden välille kansainvälinen, merkittävä kilpailu Euroopassa. Sen toteutuminen ja kukoistukseen pääseminen vaativat kuitenkin hieman aikaa ja kärsivällisyyttä. Toivottavasti seuroissa osataankin katsoa pitkälle tulevaisuuteen tämän suhteen.

Kommentti: turha ulkoistaa vastuuta tuomareille

Saksa oli avauspelissään liian vahva Portugalille. Kuva: Steindy (talk) 11:08, 4 June 2011 (UTC) (Own work) [GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html) or CC-BY-SA-3.0-2.5-2.0-1.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], via Wikimedia Commons

Portugalin ja Saksan välisestä alkulohko-ottelusta odotettiin etukäteen kiihkeää ja tasaista vääntöä kahden suuren jalkapallomaan välillä. Jo ottelun alussa kuitenkin näkyi, kuinka selvästi Saksa oli edellä ja kuinka paljon valmiimpi se oli peliin. Peli ratkesi viimeistään siinä kohtaa, kun Portugalin lataus meni yli ja Pepe hommasi täysin turhan punaisen puskettuaan Thomas Mülleria päähän. Tämän jälkeen ottelu meni pelailuksi.

Silti Portugalin leirissä ei tunnustettu millään tavalla tosiasioita. Paulo Benton johdolla miehistö syytti lähes kaikkia muita paitsi itseään. Pääosan syyttelystä sai tuomari, tosin täysin ilman hänen omaa syytään.

1-0 maalissa Portugalin valmentaja väitti tuomarin tuominneen pilkun heppoisin perustein. Mutta onko se tosiaankaan kovin heppoista, jos puolustava pelaaja roikkuu kahdella kädellä usean metrin ajan kiinni hyökkäävässä pelaajassa, joka on vaarallisessa maalintekopaikassa? Rankkarialueella ei tarvitse aina tulla napit edellä jaloille, jotta tuomari voisi antaa pilkun. Tilanne oli selvääkin selvempi paikka, ja vaikka repiminen olisi lopetettu metriä aikaisemmin, pilkku olisi ollut erittäin todennäköinen. Maali meni puhtaasti sen piikkiin, ettei Portugalin puolustus saanut merkittyä tarpeeksi hyvin saksalaisia.

Toinen "tuomarin piikkiin" mennyt tilanne oli Pepen punainen kortti. Pepellä kiehahti täysin yli kun Müller jäi hieman filmaamaan kontaktin jälkeen maahan. Sitten Pepe puski Mülleriä päähän ja soppa oli valmis. Suora punainen portugalilaiselle kuumakallelle ja peli oli taputeltu. Tässä kohtaa Bento vetosi tuomarin antaneen Pepelle punaisen kortin johtuen tämän maineesta ja syytti ylipäätään tuomaritoimintaa siitä, että Pepen maine antaa heppoisia tuomioita. Mutta jos totta puhutaan, niin tilanteessa maine ei ollut se henkilö, jonka pää meni jälkitilanteessa saksalaismiehen otsaan.. Turha punainen ja täysin omaa, ei tuomarin syytä.

Pelillisiin mokiin ei niinkään Portugalin leirissä kiinnitetty huomiota pelin jälkeen. Cristiano Ronaldon loukkaantuminen näkyi, eikä hän ollut parhaassa mahdollisessa terässä. Toisaalta joukkue pelasi palloa jopa epätoivoisissa paikoissa Ronaldolle, minkä myötä moni vaaralliselta näyttänyt tilanne kuihtui täysin kokoon. Lisäksi merkkauspeli puolustuspäässä oli sekaisin useammankin kerran, ja teoriassa tilanne olisi voinut olla pahempikin loppuvihellyksen tullessa. Myös maalivahtipeli jätti kysymyksiä ilmaan, sillä pallo pomppi useammankin kerran vaaralliselle maalintekosektorille.

Portugalin leirissä on nyt peiliinkatsomisen paikka. Tappion ulkoistaminen johtaa siihen, että pelit loppuvat näissä kisoissa mahdollisesti jo alkulohkoon. Muutoksia tulee tehdä ja pää täytyy pitää kylmänä seuraavassa ottelussa.

Siirtouutisia: Smolenak Turkuun

Tapparan ja TPS:n välinen ottelu keväältä 2014. Kuva: Santeri Kärki

TPS on tehnyt kovan hankinnan kevään kynnyksellä hankkimalla tsekkiläisen Radek Smolenakin joukkueeseensa. Smolenak on pelannut Liigassa aiemmin Pelicansissa ja Ässissä 110 liigaottelua tehden niissä yhteensä 51 maalia.

Smolenakin sopimus kattaa kauden 2014-15, eikä siinä ole KHL-optiota. Näin ollen tsekkitaituri pelaa koko kauden TPS:ssä, ellei sitten KHL:stä ladota todella suuria summia pöytään.

TPS:n urheilutoimenjohtaja Ari Vuori kuvailee Smolenakia täsmähankinnaksi, joka tuo ratkaisuvoimaa kärkiketjuihin ja on alati vaarallinen.

Lähde: HC Tps

Kommentti: Jatkoaika on julmempi

Jatkoaikaratkaisut aiheuttavat tunteita. Kuva: Michael Miller (Oma teos) [CC-BY-SA-3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], lähde: Wikimedia Commons

Jääkiekko-otteluissa tuntuisi olevan ikuinen vääntö siitä, miten pisteet tulisi jatkaa varsinaisen peliajan jälkeen. Jotkut ovat sitä mieltä, että peli voisi päättyä jopa tasan ja pisteet voidaan laittaa jakoon. Nykyään lätkäpeleissä ei kuitenkaan ole juurikaan käytössä tätä sääntöä. Ottelut ratkaistaan pääosin jatkoajalla tai voittomaalikilpailussa. Molemmilla on omat kannattajakuntansa.

Nykyään lähes kaikissa liigoissa on käytössä malli, jossa pelataan ensin viiden minuutin jatkoaika. Siinä joukkueet pelaavat joko 5 vs 5 tai 4 vs 4 -muodolla, ja jatkoaika päättyy heti, kun toinen joukkue tekee maalin. Jos jatkoaika päättyy maalittomana, siirrytään voittomaalikilpailuun, jossa molemmilta joukkueilta laukoo yleensä kolme pelaajaa. Jos peli on yhä tasan, niin sitten voittomaalikilpailu ratkeaa, kun toinen joukkue tekee maalin.

Kumpi on sitten julmempi tapa ratkaista?

Moni asiantuntija on sitä mieltä, että pisteet tulisi joko jakaa jatkoajan jälkeen, tai pitäisi pelata pidempi jatkoaika, kunnes maali syntyy. Voittolaukauskilpailu on kuulemma liian tyly ja ottelu päättyy siinä aina hyvään yksilösuoritukseen, tylysti.

Mutta...

Jos mietitään tilannetta, niin viiden minuutin jatkoaika on paljon julmempi tapa ratkaista todellisuudessa. Yksi hyökkäys, yksi viaton pomppu voi päättää ottelun. Tai jonkun hyvän yksilön yksilösuoritus. Harvemmin jatkoajalla on ratkaistu komean joukkuepelin takia.  Yleensä joku kädekäs henkilö on noussut maalille ja runnonut yksin voittomaalin.

Silloin se on siinä. Peli on sekunnissa ohi, eikä mahdollisuutta tasoittaa. Melko raadollista.

Voittomaalikilpailussa edetään alussa kolmen laukojan voimin. Siinä yksi poikkeusyksilö voi onnistua, mutta vastustajalla on aina mahdollisuus tasoittaa. Myös silloin yksilö voi ratkaista.

Jopa silloin, kun mennään laukoja kerrallaan, molemmilla on mahdollisuus tehdä maali. Jos ensimmäinen vetäjä epäonnistuu ja vastustaja onnistuu toisena, on turha mussuttaa. Molemmilla oli tasapuolinen mahdollisuus tehdä, ja toinen joukkue ei vaan siinä onnistunut.

Jos jatkoajalla pelattaisiin hopeinen maali -säännöllä, peleistä voisi tulla superjänniä. Miettikääpä tilanne, kun toinen joukkue tekee maalin jatkoajan ensimmäisellä minuutilla, ja toinen joukkue pääsee jahtaamaan kiihkeästi tasoitusta vaikkapa ilman maalivahtia...

Eli unohdetaan puheet voittomaalikilpailun raadollisuudesta. Jatkoaika on julma ja tyly ja voi murskaa monta unelmaa. Ehkäpä voittomaalit on sittenkin tarpeellinen ja tasapuolinen tapa ratkaista otteluita.

Sveitsi avasi voittotilin, Tsekki hoiteli Italian

Rob Zepp. Ei oo helppoo. Foto: Stefan Brending, Lizenz: Creative Commons by-sa-3.0 de [CC-BY-SA-3.0-de (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/de/deed.en)], lähde: Wikimedia Commons

Kisojen kuudennen päivän iltapäiväottelut eivät tarjonneet yllätyksiä. Ennakkosuosikit pitivät pintansa, vaikka joutuivatkin loppujen lopuksi tiukille.

Tsekki onnistui tekemään ottelun voittomaalin jo ensimmäisessä erässä, kun Jiri Sekac taiteili Tsekin 1-0 johtoon. Italia kuitenkin piinasi Tsekkiä kolmannen erän viimeisille minuuteille, kunnes Jaromir Jagrin 2-0 maali lopetti Italian pyristelyt. Ottelu myös päättyi näihin lukemiin.

Toisessa kamppailussa käytiin kiihkeää vääntöä voitosta loppuun asti, kun Sveitsi ja Saksa kohtasivat toisensa. Sveitsi siirtyi 1-0 johtoon Damien Brunnerin maalilla 13 minuutin kohdalla, mutta Saksa tasoitti vain minuuttia myöhemmin, kun ottelussa tehot 2+0 iskenyt Thomas Oppenheimer iski tasoitusmaalin.

Sveitsi pääsi kolmannen erän puolenvälin jälkeen jo 3-1 johtoon, mutta Oppenheimerin toinen erän lopulla teki ottelusta jännitysnäytelmän. Saksa yritti lopussa vielä 6-4 vastaan tasoitusta, mutta se ei päässyt kuitenkaan tolppaa lähemmäksi.

Voitolla Sveitsi säilytti mahdollisuudet jatkopeleihin. Tappio tiesi Saksalle sitä, että sen tie neljän joukkoon lohkossa käy vaikeammaksi, sillä se on jo kohdannut suurimman osan heikommista vastustajistaan.

Illalla pelaavat vielä Venäjä ja Kazakstan sekä Slovakia ja Norja. Pelit löytyvät täältä.

Neljäs päivä alkoi yllätyksillä - Sveitsi vielä nollakerhossa

Sveitsi on erittäin tukalassa tilanteessa. Kuva: wikimedia commons

Minskin neljäs päivä käynnistyi kahdella iltapäivän ottelulla. Näissä pelasivat vastakkain Slovakia ja Ranska sekä Sveitsi ja Valko-Venäjä. Molemmissa peleissä ennakkosuosikit joutuivat taipumaan ennakkoon heikompaa vastustajaansa vastaan.

Slovakia onnistui pelissään siirtymään parhaimmillaan 3-1 johtoon ja alkoi kenties jopa varmistella voittoaan. Ranska kuitenkin onnistui sisuuntumaan ja hinasi ensin itsensä tasoihin ja sitten maalin johtoon. 3-4 tilanteessa Slovakia kokeili tasoitusta ilman maalivahtia, mutta Ranska onnistui vielä kertaalleen tekemään maalin tyhjiin. Ottelu päättyi lopulta Ranskan 3-5 voittoon.

Voitto oli Ranskalle kisojen toinen ja se nousi viiteen pisteeseen. Se on voittanut nyt sekä Kanadan että Slovakian. Italiaa vastaan tuli suora tappio. Slovakia on hävinnyt kaikki pelinsä ja sillä on nyt yksi piste.

Sveitsin ja Valko-Venäjän peli meni tasaisissa merkeissä. Viimeisessä erässä Sveitsi siirtyi 3-2 johtoon, mutta kisaisännät pääsivät ensin tasoihin ja lopulta ohi. Sveitsi yritti vielä lopussa vimmatusti tasoitusta kuudella neljää vastaan, mutta Vitali Koval ja alivoimanelikko kestivät. Näin ollen Valko-Venäjä nousi kuuteen pisteeseen ja jätti Sveitsin yksin nollakerhoon.

Mielenkiintoiset lohkot

Ennakkosuosikkien mokaaminen ennakkoon heikompia vastaan on asettanut lohkojen ennakkoasetelmat täysin uuteen valoon.

Suomalaisittain mielenkiintoisin tapahtuma oli Valko-Venäjän voitto Sveitsistä. Näin ollen Sveitsi ei kenties olekaan enää Suomen päävastustaja taistelussa paikasta neljän joukkoon, vaan nyt se joutuu kamppailemaan kisaisäntiä vastaan. Toki molemmista otteluista olisi hyvä saada pisteitä, sillä tappio Latviaa vastaan järkytti osittain lohkon ennakkoasetelmia.Venäjä ja USA lienevät karkumatkalla, Kazakstan lienee varma tippuja, ellei sekin onnistu venymään yllätyksiin. Latvia taistelee myös tiukasti paikasta neljän joukkoon.

A-lohkossa on myös pelattu ristiin. Lohko on melko kova ja Slovakian kolme tappiota tarkoittavat sitä, että sen pitäisi luultavasti voittaa ainakin kolme ottelua vielä päästäkseen puolivälieriin. Tosin se joutuu pelaamaan vielä Tanskaa, Italiaa ja Norjaa vastaan, joten lähtökohtaisesti jatkopaikka on mahdollinen. Pistementyksiä ei saisi enää tosin tulla. Lohkon tilanne on tällä hetkellä hieman hämäävä, sillä Norja on sen johdossa, tosin se on pelannut ennakkoon heikompia vastaan. Kanadan tappio Ranskalle ei vaikuta tällä hetkellä olevan kovinkaan tärkeä, sillä se "kuittasi" tappion voittamalla ennakkoon top 4-ään veikatun Slovakian.

Joka tapauksessa Suomi, Slovakia ja Sveitsi ovat näistä isoista nyt selkä seinää vasten. Mitään ei ole menetetty, mutta enää ei ole varaa hävitä ennakkoon heikommille ja isoja maitakin tulisi pystyä haastamaan.

Joukkue nimeltä Venäjä

• 
  Venäjä on saanut uuden ilmeen tämän miehen johdossa. Kuvan tekijä: Vladislav Bezrukov [CC-BY-2.0 (http://creativecommons.org/licenses/by/2.0)], lähde: Wikimedia Commons

Mm-kisoja on nyt takana jo kolme kokonaista päivää. Nämä pelit ovat olleet Suomen joukkueelle katastrofaalisia, sillä ensin tuli turpaan Latvialta surkean esityksen jälkeen. Seuraavassa pelissä Venäjä voitti melko helposti Suomen. Venäjä jatkaa turnausta tappioitta, sillä se kukisti ensimmäisessä pelissään Sveitsin lukemin 5-0. Tänä vuonna Venäjä onkin kenties kovin Venäjä aikoihin.

Mm-kisoihin tultaessa on totuttu siihen, että Venäjä tarjoaa listan supertähtiä ja nousee välittömästi ennakkosuosikkeihin. Jokaisena vuonna Venäjä on myös pelannut nihkeästi alkulohkossaan ja kaikenmaailman "asiantuntijat" ovat uskoneet punakoneen käynnistyvän todenteolla pudotuspeleihin. Näin ei ole kuitenkaan koskaan käynyt, vaan Venäjä on "yllättäen" hävinnyt otteluitaan ja lähtenyt etuajassa laulukuoroon.

Jääkiekko on kuitenkin joukkuepeli, joten tulokset eivät ole olleet yllättäviä. Venäjän entinen valmentaja, Vjatseslav Bykov, ei saanut joukkueestaan parasta irti. Bykovilla on pelaajana loistavat saavutukset neuvostoliitosta: kaksi olympiakultaa ja viisi maailmanmestaruutta. Bykov oli kuitenkin pelaajana egoisti, joka uskoi omaan taitoon ja ylipäätään supernopeiden käsien voittoon viisikkopelistä. Tämä ajattelu heijastui myös vahvasti Bykovin Venäjässä, sillä joukkueen supertähdet saivat tehdä kentällä ja sen ulkopuolella mitä halusivat. Joskus nämä herrat pelasivat parin minuutin vaihtoja, toisinaan joivat Coca-colaa vaihtopenkillä. Joskus he taas antoivat uhkavaatimuksia joukkueesta lähtemiseen, mikäli valmentaja ei peluuta heitä halutulla tavalla. Bykov antoi tähtiensä diivailla halujensa mukaan, minkä seurauksena osa pelaajista osoitti kentällä turhautumisen merkkejä. Samalla käsite "joukkuepeli" oli erittäin hapuilevaa, ja supertähdistä huolimatta Venäjä kaatui usein puolivälierissä/välierissä organistoituja joukkueita vastaan. Muun muassa Suomi onnistui tässä tempussa useaan otteeseen, viimeisimpänä olympialaisissa, joiden piti olla Venäjän riemumarssia kohti finaalia. Tämän jälkeen Bykov sai monoa ja tilalle tuli Biljaletdinov. Hän sai joukkueeseen 2012 uutta potkua ja johdatti Venäjän maailmanmestariksi, tosin pelillisesti kuriton ote jatkui vielä silloin. Olympiafarssi aiheutti viimein hänen potkunsa.

Uusi alku

Heikkojen otteiden jatkuttua Venäjän kiekkoliitto sai viimein tarpeekseen Bykovista ja Biljaletdinovista, jotka eivät saaneet joukkueeseen neuvostoaikaista superpeli-ilmettä. Joukkueen johtoon palkattiin yllättäen latvialainen valmentajanero Olegs Znaroks (kirjoitusasu vaihtelee paljon, käytän tätä). Valinta oli sensaatio, sillä venäläiseen kiekkokulttuuriin kuuluu syvästi oman maan kansalaisen valitseminen valmentamaan. Toisaalta tämä valinta kertoo jo paljon epätoivosta, joka venäläispäättäjien sydämessä kyti maan kiekkoilua kohtaan.

Znaroksilla on kiekkoilutaustaa, mutta lähinnä Latvian ja Saksan pääsarjoista. Znaroks tunnettiin temperamenttisena pelaajana, ja se näkyy välillä myös hänen valmennuksessaan, kun tunteet saattavat purkautua erinäisten päätöste jälkeen. Toisaalta hän on myös kylmän laskelmoiva valmentaja, joka uskoo venäläisestä mentaliteetista poiketen vahvaan joukkuepelaamiseen. Tämä näkyi jo osittain viimeisessä EHT-turnauksessa, jossa Venäjän joukkue vaikutti poikkeuksellisen organisoidulta. Tuloksista huolimatta peli näytti hyvältä. Ensimmäinen mm-ottelu Sveitsiä vastaan todisti kaikkien pelot todeksi, sillä Venäjä oli hillityn ylivoimainen. Sen supertähdet joutuivat vaihtoon siinä missä muutkin, eikä kenenkään peliaikaa venytetty kohtuuttoman kovaksi. Vastuuta jaettiin muillekin kuin Ovechkinille, ja jäällä oli kerrankin peräti kaksi erilaista ylivoimaviisikkoa. Venäjällä ei ollut missään vaiheessa peliä mitään hätää ja joukkuepelaaminen oli ihailtavalla tasolla. Se myös mahdollisti menestyksen.

Suomea vastaan Venäjä ei päässyt näyttämään todellisia taitojaan kyseenalaisen tuomarilinjan takia. Peli kuitenkin osoitti sen, että Venäjä pystyi poikkeuksellisesti pitämään hermonsa kurissa ja pään kylmänä tunteikkaista tilanteista huolimatta. Vaikka Maikkarin pojat puhuivat Venäjän olleen sillassa, totuus oli kuitenkin se, että Venäjä ohjasi ja hallitsi peliä passiivisella tavalla, johon ei ole ennen näissä peleissä törmätty. Eihän sen edes tarvinnut lopussa hyökätä kuin hullu, sillä he johtivat peliä kahdella maalilla ja kiekon toimittaminen keskialueelle riitti. Tämä toiminta sai suomalaiset ottamaan tyhmän jäähyn lopussa ja takaa-ajo kuivui siihen.

Znaroks on toistaiseksi osoittanut ymmärtävänsä jotain, mitä venäläiset valmentajat harvoin tiedostavat: jääkiekko on joukkuepeli, ja toisen joukkueen voittaminen vaatii pelaamista joukkueena. Jos Venäjä jatkaa tällä linjalla, se menee erittäin pitkälle, sillä joukkue täynnä superyksilöitä on aina parempi kuin joukkue, joka jaksaa tehdä töitä ilman tähtiä.